Talven 2010 ensivaikutelmia: Ookamikakushi, Dance in the Vampire Bund & Durarara!!

13.1.2010 kello 23:57

Hei, tänä talvena olen jopa aloittanut sarjoja. Heitän tänne kuukauden lopulla varmaan vielä toisen ensisilmäilypostauksen, koska näiden lisäksi kiinnostaa vielä muutama talven sarjoista, mutta tässä alkajaisiksi.

Ookamikakushi

Nössöin ja epäkäytännöllisin pyjama koulupuku ikinä

Katsoin tämän tietämättä mitään itse sarjasta pelkän aika siistin promokuvan kiinnostavuuden perusteella, koska valkoinen viikatetyttö punaisessa yössä on aina lupaava merkki. Ja koska tuo on vielä yksi hemmetin siisti viikatedesign kuunsirppinsä kanssa. Aika karmivan ja tuon promokuvan kanssa yksiin käyvän prologiosuuden jälkeen yllätti synkän GONNA EET U NAO -fiiliksen 180-asteinen käännös pirteään uuteen kaupunkiin muuttavaan iloiseen perheeseen kaikessa päivänpaisteessa. Ei niin, etteikö kahden ääripäisen tyylin vaihtelu olisi tuonut ihan kivaa kontrastia, mutta kuilu alun ja lopun lyhyesti yössä välkähtelevän viikatteen ja päivän iloisen koulunkäynnin välillä tuntui liiankin syvältä – kuin ne yöpätkät olisi copypastettu ihan toisesta sarjasta. Voimakas kahtiajako yön ja päivän välillä on kuitenkin epäilemättä tarkoituksellista, joten lopullinen tuomio sen onnistumisesta on annettavissa varmasti vasta sarjan edettyä pitemmälle.

Vaikka suurin osa jaksosta on sitä tylsää päiväsaikaista kouluhöpöä, on sitäkin onneksi elävöitetty vähän tuomalla esiin mukavan korostamattomia, mutta kuitenkin selkeitä vihjeitä siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Päivän pikkukummallisuudet toimivat selvästi linkkeinä öisiin tapahtumiin -  miten kaikki ovat epäluonnollisen kiinnostuneita uutena oppilaana kouluun saapuneesta päähenkilöstämme Hiroshista, naapurin varautunut asenne vanhan kaupungin asukkaisiin ja aiemmin niin pirteä ja positiivinen jätkä säikähtämässä ja juoksemassa karkuun ilman mitään näkyvää syytä.

Toivoisin kovasti, että tämän sarjan hahmodesigneja voisi katsoa ilman näppylöitä ja silmien kuivumista. Jos tämä näyttäisi samalta kuin tuo alempana previkoimani Durarara!!, jatkaisin ehdottomasti katsomista (taas toisaalta, katsoisin kuola suupielestä valuen ihan mitä tahansa Durarara!!lta näyttävää…), mutta nykyinen tyyli saattaa hyvinkin ajaa minut pois tämän sarjan parista, vaikka potentiaalia periaatteessa muuten löytyisikin. Varsinkin, kun henkilöissä ei juuri ole kehumista – Hiroshi on täysi nössö, hassut isät on jo nähty animessa miljoonasti (eivätkä ne olleet hauskoja edes silloin ensimmäisellä kerralla) ja heti ensitapaamisesta Hiroshiin kirjaimellisesti ripustautuvaa naapurintyttöä voi tuskin kuvata muulla adjektiivilla kuin “ärsyttävä”. Pyörätuolipikkusiskossa sentään on vähän yritystä.

OP ja ED

Yuki Kajiuran musiikki ansaitsee yleensä ihkutusta minun suunnastani, mutta tällä kertaa, vaikka Kajiuran perussävelistä tässäkin tykkään, tuntuu kappale ponnettomalta ja kohokohdattomalta. Introvideo ei onnistu kokonaisuutenakaan herättelemään minkäänmoisia tunteita. Ihan katsottava, mutta aivan liian hidas ja keskittyy vain hahmojen pyörittelyyn esittelytarkoituksessa ilman mitään muita koukkuja. Tasapaksuuteensa latistuvaa openingia enemmän pidinkin endingistä, jota dominoivan öisen sokkelon klaustrofobinen fiilis kantaa koko puolitoistaminuuttisen varsin kevyesti.
Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime, Ensivaikutelmat  Tagit: , , Kommentteja: 3 »

 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.