Missing Link
Elitistifanitytön subjektiivinen anime-elämäKakku…
13.2.2010 kello 13:26
…se ei sittenkään ollut valhetta!
Tänään Missing Link on ollut olemassa yhden kokonaisen vuoden ajan. Nyt jälkikäteen toivoisin, että olisin julkaissut ensimmäisen postaukseni vastamuutamaa viikkoa myöhemmin, enkä jo kolmastoista päivä, sillä vielä siistimpää olisi jos armas Linkkini täyttäisi vuoden samana päivänä kun itse täytän 21. Hassua, etten tajunnut tuota vuosi sitten.
Joka tapauksessa vielä puolitoista vuotta sitten, kun oman blogin perustaminen kävi ensi kertaa mielessäni, olin aika varma idean olevan kohtuullisen toteuttamiskelvoton. “En mä kuitenkaan jaksais sinne mitään kirjottaa” oli melko nopea reaktio moiseen ajatukseen, sillä en ollut vuosiin saanut kovin aktiivisesti kirjoiteltua mitään fiktiota kommentoivaa, vaikka aina välillä kovasti olinkin ollut yrittävinäni. Siispä kun lopulta sain naputettua ensimmäisen viestini tänne, päätin ja lupasin itselleni pyhästi, että kirjoittaisin mahdollisimman aktiivisesti ja säännöllisesti vähintään yhden vuoden ajan, ja sen jälkeen voisin arvioida tahtiani uudelleen tai pahimman burn-outin iskiessä luopua leikistä kokonaan. Yksi vuosi oli kuitenkin pakko jaksaa vaikka henki menisi. Ihan vain että näkisin, olisiko minusta siihen.
Kuluneen kahdentoista kuukauden aikana on kuitenkin käynyt koko ajan selvemmäksi, että kirjoitettavaa ja intoa riittää vielä pitkäksi aikaa eteenpäin, vaikka tahti onkin niistä alkukuukausista hiipunut (lukuloma silloin viime vuonna oli tosi hienoa aikaa). Olen itse asiassa vähän yllättynyt siitä, miten ahkerasti olen jaksanut tämän harrastuksen kanssa puuhata, sillä yleensä olen erittäin saamaton ja hidas. Vaikka olin blogista innoissani vuosi sitten, en olisi osannut kuvitella, että tänne kirjoittaminen olisi niin hauskaa ja palkitsevaa kuin se on ollut. Juhlapäivän kunniaksi ajattelin kerrata hieman matkaani animen ja mangan maailmassa, koska kokemuksillani näillä markkinoilla on ollut yllättävän suuri vaikutus elämääni ja etenkin siihen, millaisten silmälasien läpi katson fiktiota yleensäkin.
Varoitus: Edessä pitkä ja henkilökohtainen historiikki.
Aiheet: Blogi, Meta
Tagit: Code Geass, Hopeanuoli, Inuyasha, Neon Genesis Evangelion, Ninja Scroll, Pokemon, Ranma½, Revolutionary Girl Utena
Kommentteja: 9 »
AMV: 500 Miles (Ranma½)
26.2.2009 kello 13:15AMV-puiminen osoittautui yllättävän hauskaksi, joten yritän varmaan tehdä näitä suhteellisen säännöllisesti.
Nimi: 500 Miles
Tekijä: Duane Johnson
Anime: Ranma½ (ei spoilereita)
Musiikki: The Proclaimers – I’m gonna be (500 Miles) (lyriikat)
EDIT: En löytänyt videota AMV.orgista, siellä vaikuttaisi olevan ainoastaan tämä (tuubi-linkki) hyvin samantyyppinen samasta aiheesta ja kappaleesta tehty combo, joka on paljon kömpelömpi, eikä läheskään yhtä dynaaminen kuin Johnsonin aikaisempi versio. Tekijä kertoo, ettei tiennyt mitään Johnsonin versiosta ennen videonsa tekemistä.
EDIT2: Hyvä on, uskotaan, WMG ei halua omaisuuttaan Tuubiin. Ei siis videota.
Aiheet: Arvostelu, Musiikki
Tagit: Ranma½
Kommentteja: 0 »
Kuroshitsuji OP – Monochrome Kiss
15.2.2009 kello 23:07Anime-openingit tuntuvat usein jäävän valitettavan sivuun analyyseistä, vaikka niistä löytyy toisinaan suurestikin sisältöä. Senpä takia seuraan Eternalin jalanjälkiä ja nappaan arvioitavakseni Kuroshitsujin introvideon, jonka taustalla pyörii SIDin Monochrome Kiss. Video oli todella positiivinen yllätys minulle, ja toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, miten hyvä, merkityksillä kyllästetty intro voi nostaa edustamansa sarjan arvoa. Käytän tulkinnassani apuna myös kuvateksteihin sijoittamiani lyriikoiden englanninkielisiä käännöksiä. Koko videon voi katsoa täältä (tai sitten ei, koska Bandai ei tykkää Youtubesta).
Intro alkaa hehkuvalla, pyörähtelevällä pentagrammilla, joka paljastuu demonibutler Sebastianin ja orvoksi jääneen kreivi Ciel Phantomhiven välistä sopimusta symboloivaksi kuvioksi Sebastianin kämmenselässä. Pentagrammin reunasta alkaa valua verta, josta muodostuu valkoiselle alustalle Kuroshitsujin nimilogo. On melko selvää, että veripisarat tippuvat itse asiassa sopimuksesta ja symboloivat sen luonnetta ja sitä kautta Sebastianin ja Cielin välistä suhdetta, johon veri tuo heti kättelyssä hyvin uhkaavan sävyn. On mielestäni erittäin tyylikäs yksityiskohta, että nuo symbolisesti merkittävät veripisarat tahraavat puhtaan valkoisen alustan punaiseen ikään kuin turmellen sen. Ajatusta jonkin puhtaan turmeltumisesta voisi soveltaa myös Cieliin, joka ennen vanhempiensa kuolemaa ja siitä seurannutta sopimusta paholaisen kanssa oli ilmeisesti aivan tavallinen pikkupoika.
Aiheet: Analyysi, Anime, Musiikki
Tagit: Death Note, Gunsmith Cats, Hikaru no Go, Kuroshitsuji, Ranma½
Kommentteja: 4 »